Englanti, Isle of Weight, Ryde

~Minttu

On jo tovi ehtinyt vierähtää viime kirjoitus kerrasta, silloin kerroin pienesti Ef kielikurssistani ja nyt palataan itse kohteen pariin! Nimittäin Englannin, lähemmin Lontoon ja Isle of Wightin muistoihin.

Englanti jäi vahvasti sydämeeni kulttuurinsa ja suurkaupunkiensa puolesta. Kuitenkin myös ihana pikku kaupunki Ryde sai paikkansa sydämestäni. Toivon joskus pääseväni uudelleen tutustumaan Lontooseen ja viettämään siellä aikaa useamman päivän, sillä onhan se niin suuri.

Tällä kertaa en valtatavasti ehtinyt Lontooseen tutustumumaan juurikaan, sillä käytiin siellä lentojen lisäksi vain kahtena päivä, joista vain toisena "kaupungilla" ja toisena huvipuistossa. Lontoon reissulla saimme kokea (suomalaiselle järkyttävän) suuret ihmismassat. Kävely reittimme Lontoossa alkoi evästauolla viihtyisässä puistossa muutaman sadan metrin päässä parlamenttitalon takana. Vaikka puisto ei kaukana liikenteestä ja ihmisvirroista täynnä olevista kaduista kaukana ollutkaan, oli siellä ihanan rauhaisaa ja leppoisaa. Kiertelimme matkallamme mm. BigBenin ohitse ja takaisin tullessa London Eye:kaan ei kaukana ollut, unohtamatta punaisia puhelinkoppeja ja kaksikerroksisia busseja, mitä perinteiseen Englantilaiseen mielikuvaan löytyikin ja vielä aika monia. Pää stoppimme oli jonkin näköinen kauppakatu, johon tosin kuului useampikin eri katu :D. Kyseisestä paikasta löytyi mm. Starbucks ja H&M, sekä matkamuisto kojuja. Olihan siellä toki paljon muitakin kauppoja, joista löytyi vaikka mitä kivaa, mutta niiden nimet eivät jääneet mieleen. Toisaalta pieni oli pettymys, kun meille oltiin mainuttu mahdollisuudest Oxford Streetistä, jonne ei kuitenkaan päästy. Pääasia tietenkin, että pääsi jonnekin joten ei valittamista ja valinnanvaraa tuoltakin löytyi! :) Takaisinpäin kuljettiin samaa reittiä, eli ei uusia nähtävyyksiä siinä. Vielä ennen Lontoosta lähtöä bussimme ajoi ison rakennuksen ohitse, joka oli James Bond elokuvissa tutun M16 päämaja. 

Lontoon kiireisestä ja vilkkaasta katukuvasta huolimatta nautin joka hetkestä! 

Isle Of Wight on pieni saari suuren Brittien saarten alapuolella. Matkaa sieltä oli Portshmouthiin lautalla n. tunti ja ilma-aluksella n. 5-10minuuttia. Isle of Wight oli todella kaunis ja monipuolinen. Sieltä löytyi vaikka kuinka monta ihanaa uimarantaa, kaunista maaseutua kuin myös kaupunkeja. Kielikurssiimme kuului Isle of Wightilla mm. kierros saarella, eläintarha vierailu, Osbourn Housessa vierailu sekä päivä ihanan raikkaassa ranta kaupungissa. Joskus olisi kiva käydä saarella uudelleen, niin ihana ja kaunis paikka se oli.

                                         

                                            

Valitettavasti en ottanut juurikaan kuvia Ryden ulkopuolelta, tuossa muutama kuva kuitenkin, josta näkee että asukkaita oli pienestä saaren koosta huolimatta. Itse Rydessäkään ei valitettavasti kamera paljoa mukana ollut. :/

Ryde oli siis majoittumis kaupunkimme, aivan herttainen pikku kaupunki mukavine ihmisineen. Rydesta löytyi muutama kirkko, todella pitkä kauppa katu, koulu, bussi asema, jäähalli, meren rantaa vaikka millä mitalla, sekä pikku kauppoja sieltä täältä, ruokapaikkojakin löytyi. Ryde tuntui kotoisalta ja viihtyisältä. Enkä vaihtaisi hetkeäkään siellä olostani pois!

                                      

                                     

                                     

                                 
                                     

                                

                                

Suosittelen ehdottomasti Englannissa vierailua, yksi mahdollisuus jota kannatan ja jonka itse sain kokea oli lähteä EF:n kanssa kielikurssille tutustumaan Englantiin, mikset lähtisi sinäkin? Kulttuurin ja kielen lisäksi saisit varmasti paljon uusia ystäviä ja ikimuistoisia kokemuksia! Slogan ei ole hölynpölyä Ef:llä, sillä se oli paras kesäni! 

Oletko sinä ollut kielikurssilla? Milloin? Missä? Mitä pidit kohteesta? Laittakaa kommentteja! :)

La vie á la France

Täällä sitä taas ollaan ja yhä Ranskan parissa! Voi että, sinne voisin kyllä palata milloin vaan. Niin kaunis paikka kuin se olikin, niin kaikkein eniten mua sinne vetää ihmiset - etenkin perhe, joka majoitti mua sen oikein mainion viikon ajan!

Kun et jaksa uppaa kuvia Flickrin kautta niin kyllähän sen näkee, sori vaan. 

  Victoire, mun host-sisko, oli tosiaan toukokuussa 2014 mun vieraana, ja meillä natsas sen verran hyvin, että oli selvää, kenen luokse mä muuttaisin seuraavana keväänä. Aivan yhtä mukavaksi kuin Vickikin paljastui hänen perheensä, vaikkei heidän elämänsä muistuttanut juurikaan meidän suomiarkea!
  Ainahan siitä kuulee, että suomalaiset ovat hiljaisia ja vähäpuheliaita, mutta sen tajuaa todella vasta istuessaan ranskalaisen perheen ruokapöydässä ja kuunnellessaan heidän päällekkäistä puhettaan. Miten on mahdollista puhua niin äärettömän monimutkaista kieltä niin äärettömän kovaa ja nopeasti? Nopeita olivat myös tunteiden kuumenemiset näissä ruokapöytäkeskusteluissa, ja silloin puhuttiin vielä vähän kovempaa ja nopeampaa, mutta pian taas rauhoituttiin ja haettiin pannukakut pöytään. Näin ollen riidat kestivät vain hetken, ja nukkumaan mennessä voitiin taas suukottaa hyvät yöt. Mun lemppari oli 7-vuotias pikkuveikka, joka sai iltaisin valita, nukkuisiko hän seuraavan yön inkkari- vai astronauttiyökkärissä! ♥

  Melkein vierasta fille finlandaisea he osasivat myös kohdella hyvin, ja varsinkin lapsilla oli muihin ranskalaisiin verrattuna hirmu hyvä englanti. Mulla oli oma huone jossa sain olla ja sotkea rauhassa, mutta he myös tykkäsivät jos vietin aikaa muiden kanssa. Keskenään he puhuivat koko ajan ranskaa, vaikka välillä yrittivät ottaa muakin keskusteluun. En mä siitä loukkaantunut, ettei kaikkea jaksettu kääntää munkin ymmärrettäväksi, sillä tiedän kokemuksesta, miten epäluonnollista on puhua englantia toisen suomalaisen kanssa!
  Muutkin ranskalaiset olivat ihan mukavia tyyppejä! Esimerkiksi kaupoissa ei oikein saanut palvelua englanniksi, mutta ehkä siellä päin ei ihan jokainen asiakas olekaan turisti. Meidän koulussamme opettajat olivat myös kivoja, mutta odottivat selvästi vähän erilaista arvostusta kuin Suomessa. Mäkin jouduin opettelemaan lisäämään möziöön tai madamin jokaisen lauseen perään!

  Koulu oli muutenkin hieman erilaista kuin täällä meillä. Tai no, ei nyt mitenkään radikaalisti, mutta kuitenkin! Oppitunneille me ei itse asiassa saatu osallistua, mutta saatiin me kuvaa ainakin välitunneista. Ensinnäkään kellään ei ollut lupaa jäädä sisälle välitunneiksi, vaan ne vietettiin yllättävän viihtyisällä sisäpihalla (koulu oli keskellä kaupunkia), joka oli hiekkaa ja asfalttia mutta jota varjostivat ihana kivimuuri ja puut. Lokerikot olivat myös pihalla katoksissa. Oppilaat käppäilivät ympäriinsä, pelasivat futista tai istuivat juttelemassa, nimittäin kännyköitä ei sallittu. Se mikä ranskalaisessa koulussa oli suorastaan shokeeraavaa, oli koulupäivien kesto, joka saattoi olla vaikka 9 tuntia! Ruoka ostettiin kanttiinista, jota me ei harmiksi päästy myöskään näkemään - meidän silmiin sattui vain pizza-auto, joka tarjosi vaihtoehtoista lounasta aina maanantaisin..

  Pizzasta onkin helppo hypätä ruokaan, sillä siitähän Ranska tunnetaan, ja sitä siellä riitti. Joku ikivanha lausahdus kai on, että ranskattaret eivät liho, ja melkein pakkohan se oli uskoa kaikkien niiden herkkujen keskellä! Siis oikeasti, sitä, miten paljon ranskalaiset söivät, ihmettelivät jopa saksalaiset. Missä siis piilottelivat kaikki ylipainoiset ihmiset, ja millä tapaa se on reilua, että suomalaisten vyötäröllä näkyy jokainen suklaapatukka, mutta siellä kaikki vetivät suklaata ja muita herkkuja joka aterialla vailla huolen häivää? "Joka ateria" sisältää tietysti myös aamupalan, jolloin pöydälle koottiin paahtoleipää, Nutellaa, suklaamuroja, voita, hunajaa ynnä muuta superfoodia. Loppu viikosta suklaa alkoi tökkiä, ja päätin välttää suklaata aamupalalla - elin  siis lounaaseen asti hunajapaahtoleivällä. Nam näin niinkuin kerran kuussa, mutta ei kiitos joka aamu.
  Järjetön mässäily ei kuitenkaan ollut ainoa ruokaan liittyvä kokemukseni, vaan sain maistaa myös etanoita, jotka olivat oikeasti ihan hyviä! Pakkohan se oli kun kerran Ranskassa oltiin, vaikkakaan eivät edes kaikki hostperheenijäseneet olleet niitä testanneet, saati pitäneet niistä.

Olisikohan se kilometripostaus siinä, koska no, eihän teitä kuitenkaan kiinnostanut kuin ruoka koska ruoka on se juttu.

EF - Education First

Minttu

Oletko joskus haaveillut kielikurssista tai haaveiletko siitä kenties nytkin? Tiedätkö jo milloin, minne ja minkä firman kautta? Tiedät tai et, nyt aion kertoa omasta matkastani ja kokemuksistani Isle of Wightillä 2014! Ihan ekana mun täytyy pahoitella, että kuvia on varsin vähän ja ne ovat hiukan huono laatuisia, uusilta matkoilta tämäkin varmasti korjaantuu.

En itse ollut edes uskaltanut toivoa pääseväni kielikurssille minnekään, ovathan ne aika kalliita. Äitini kuitenkin ehdotti, jos haluaisin lähteä naapurin tytön kanssa. Totta kai halusin!

Varasimme matkan netissä EF:n sivuilta. Mielestäni sivut ovat selkeät ja sieltä oli matkan varaaminen helppoa. Päädyimme kahteen viikkoon perhemajoituksessa Isle of Wightilla junior Classic¨-ryhmässä, jossa oli siis vain 12-14 vuotiaita suomalaisia. Tämän jälkeen saimme tunnukset myef.com sivulle. Ne ovat henkilökohtaiset sivut EF:n kautta matkustavalle. Sivuilla tapaa muita EF:n kautta matkustavia ja heidän kanssaan voi jutella chatissä. Siellä myös näet mm.matkasi tiedot, host-perheen tiedot ja lennot, saat leaderisi kirjeen sekä teet lähtötaso testin. Kielimatkan järjestäviä firmoja om monia, mutta me emme edes katsoneet muita vaan varasimme heti EF:n kautta.

Keväällä menimme Ef:n infotilaisuuteen Jyväskylään. Siellä saimme tietoa matkan kulusta, puhelinliittymistä ja aktiviteeteista. Koin tilaisuuden hyvänä matkan onnistumiseen johtavana tekijänä. 

Pitkän odotuksen jälkeen koitti heinäkuu ja kielimatka! Lento lähti aamulla kahdeksan aikaan (Suomessa) kohti Heathrown lentokenttää.

EF Lounge, paikka jossa kävimme muutaman kerran vain chillailemassa. :D

Asuimme  perheessä. Minun ja kaverini lisäksi samassa perheessä asui kaksi muuta tyttöä kurssiltamme. Jos aiot lähteä kielimatkalle, suosittelen ehdottomasti perheessä asumista jos siihen on mahdollisuus, sillä se antaa käsityksen maan tyypillisestä arjesta ja kielitaito kehittyy paremmin kun joutuu puhumaan perheen kanssa englantia. Toki jokaisella omat mielipiteensä. Meidän perheeme oli aivan uskomaton! He yrittivät tehdä meiädän olomme mahdollisimman kotoisaksi ja mukavaksi. Myös muut kurssilaiset kehuivat omia perheitään.

Koulumme sijaitsi parin kilometrin päässä kokoontumispaikastamme sekä meidän perheestämme, siis kävelimme kouluun ja takaisin (muutamana aamuna saimme kyydin perheeltämme). Koulussa opiskeltiin 4x40min. Suurimman osan tunneista meille piti meidän oma Local Leader ja muutaman tunnin meidän suomalainen Leader. Tunneilla käytiin läpi yhtä oppikirjaa. Opiskelu oli kyllä tärkeää englannin kielen kannalta, mutta käytännössä koko kurssilla sitä oppii todella hyvin, kun kuulee pelkkää englantia ympärillä ja se on ainut kieli jolla kommunikoida. Jos ajattelee, että koulua kesällä -EI! niin ei se ole samanlaista kuin tämä meidän "pakkokoulu", vaan ne tunnit menevät nopeasti ja tehtävät ovat kivoja. Viimeisenä koulupäivänä meillä oli "valmistujaiset" ja saatiin sellaset hienot EF valmistujais hatut ja todistukset kurssin suorituksesta.

Koulun osa, jossa opiskelimme.

Aktiviteettejä oli vaikka millä mitalla! Muutamana päivänä kävimme Lontoossa, eräänä päivänä huvipuistossa ja toisena päivänä tutustumassa kaupunkiin ja shoppailemassa. Meille järjestettiin myös kaksi discoa, kävimme EF arenalla pelaamassa erilaisia pelejä kuten jalkapalloa ja heittelemässä frishbeetä, vierailimme eläintarhassa ja Osbourn Housessa ja teimme kaikkea muuta hauskaa. Lisäksi perjantai-iltoina meillä oli Host Family Night. 

Yhtenä päivänä kävimme eläin tarhassa.

Vierailimme Osbourn Housessa.

Lontoosta pienenenpieni osakin tuli nähtyä.

Yleensä meidän päivämme käynnistyi klo 7. Kävelimme kouluun kahdeksaksi, lounaan (jonka saimme perheiltämme ja joka sisälsi usein leipää, limsaa, sipsejä ja herkkupalan) söimme klo 12-13, minkä jälkeen lähdettiin iltapäivän aktiviteettiin. Aktiviteetti kesti usein 2-3 h jonka jälkeen menimme Host-perheidemme luokse syömään ja vähän hengähtämään. Muutamana päivänä aktiviteetti oli aamulla ennen koulua. Iltaisin oli vielä  2-3 h aktiviteetti. Sen jälkeen vietimme perheidemme kanssa aikaa. Lontoon reissupäivinä olimme koko päivän poissa ja saimme kahdet eväät mukaan.

Tässä rypistynyt otos ohjelmastamme siellä. 

Ef sai minut rakastumaan Englantiin ja tähän ihanaan pikkusaareen, Isle of Wightiin. Meidän kurssiryhmämme oli ihana ja meillä oli tosi hyvä ryhmähenki. Lisäksi Leaderit olivat todella mukavia ja ymmärtäväisiä. Säännöt olivat tarkat mutta aika käytännölliset eikä ongelmia niiden kanssa ollut. Parasta asiaa en osaa mainita reissulta. Negatiivisia kokemuksia ei minulle tältä matkalta jäänyt. Oli ihan mahtava tilaisuus matkustaa ilman vanhempia, saada uusia kavereita, oppia englantia ja tutustua uuteen maahan ja sen kulttuuriin. Henkisesti kielimatkat kasvattavat varmati, minua ainankin. Suosittelen kielimatkoja ehdottomasta kaikille! Itsekin olen aikonut lähteä uudelle kielimatkalle joko Maltalle tai Ruotsiin. 

Matkan jälkeen aloitin ambrassadorina olemisen. Ambrassadorin tehtävä on periaatteessa levittää sanaa Ef:stä ja kertoa omista kokemuksista. Minulta siis saa kysyä, jos jokin mietityttää EF:n matkaan lähdössä, vastaan mielelläni! :) Käykääpäs myös kurkkaamassa tuonne > http://my.ef.com/Minttu Maria.Pöyry

Matkasta on jo sen verran aikaa, ettei ihan kaikki "kohokohdatkaan" tulleet mieleen, mutta kysykää rohkeasti! Seuraavassa postauksessa itse Englannista, Isle of Weightista, Rydestä ja  useista muista paikoista joissa kävimme matkan aikana! 

Lyon et Bourgoin-Jallieu, j'adore! #1

Lotta
Mun ihan ekassa reissuraportissani päätin muistella upeaa Ranskaa, johon sain tilaisuuden tutustua keväällä.  #PrayForParis on ollut viime viikkoina kovasti esillä, mutta toivotaan, että siellä saataisiin asiat kuntoon!

  Ei yhtään haitannut saada maaliskuussa kesken tettipäivän ruotsinopelta puhelu, jossa hän tiedusteli, kiinnostaisko mua lähteä Comenius-reissulle toukokuussa. Sinänsä äärimmäisen tyhmä kysymys, varsinkin, kun olin edellisenä keväänä ystävystynyt ranskalaisen Comenius-vieraan kanssa heidän ollessaan Suomessa, ja kuinka nyt olisin muutenkaan voinut kieltäytyä Ranskan matkasta! Voin myöntää, että ennen reissua jännitin vähän matkaseuraani, sillä mukaan oli lähdössä yksi ysiluokan- ja neljä lukion tyttöä, sekä äikän- ja ranskanopettajat, enkä ketään heistä tuntenut etukäteen kuin  nimeltä. Tosi hyvin meillä kuitenkin loppujen lopuksi meni, mitä nyt äikänope vähän tapasi lässyttää mulle - niin kuin mä sille jotain voisin, että olin ryhmän nuorin ja lisäksi tällainen luonnostaan travelsized.. :D

Kaupunki, jossa vietimme viikon oli 20 000 asukkaan Bourgoin-Jallieu [buRgon-dzsällöö], mutta vierailimme melkein joka päivä puolen tunnin ajomatkan päässä sijainneessa miljoonakaupungissa nimeltään Lyon. (Siksi kirjoitin sen tuohon kuvaankin, sillä esim. Googlesta hakiessa saa Lyonista vähän enemmän irti kuin pikkupikku-Borgoin-Jallieusta. :D) Vaikka olihan niitä ranskantunnilla käyty läpi, niin ennen reissua en olis osannut nimetä Ranskan kaupungeista kuin Pariisin.Täytyy myöntää, etten ollut oikeastaan koskaan edes tuuminut, miltä maan pääkaupungin ulkopuolella näyttää, mutta silti maisemat jotenkin pääsivät yllättämään:
  Ensinnäkään en olis voinut uskoa, miten vihreää ja vehreää joka paikassa oli! Rakastuin kaikkiin niihin valtaviin puihiin ja pensaisiin. Tykkäsin myös vuoristosta, jossa ajelimme bussilla, sekä vuorten välissä sijainneesta pikkukylästä, vaikkakin meidän Suomitiimi käytti koko siellä vietetyn tunnin etsimällä julkista vessaa, josta olisi löytynyt pönttö kuopan sijaan.. Lyonin alue on aika lähellä Alppeja, joten vähän muhkuraista maasto oli sielläkin sekä Bourgoin-Jallieussa. Mun host-perheen talokin oli melko korkealla rinteessä, ja sieltä olikin jännää viilettää autolla kapeita katuja alas!

 

  Alla olevasta kuvasta, näkee, kuinka Lyonista löytyi sekä moderneja lasirakennuksia että vähän eteläeurooppalaisempiakin katuja ja aukioita, unohtamatta historiallisia rakennuksia ja paikkoja. Opastetulla kierroksella kävimme esimerkiksi hienoimmassa mun koskaan näkemässäni kirkossa sekä "Pikku-Italiassa", jonka kapeilla kaduilla unodin välillä olevani tosissaan Ranskassa enkä Italiassa. :D Ai niin, ja kauppahallissa, joka oli täynnä kallista suklaata, pahaa café au laitia sekä namimacaronseja! Kun taas menimme Lyoniin tämän vanhan kaverini eli host-siskoni, sekä hänen kaverinsa ja tämän saksalaisen vieraan kanssa, suuntasimme yksimielisesti valtavaan ostoskeskukseen törsäämään! (No joo, saattoi olla että mä olin siellä ainoa jolla sitä rahaa paloi, mutta ei se mun vika oo että Mikkelissä on tasan H&M, Cubus ja Gina Tricot!) Monipuolisuus oli yksi Lyonin hyvistä puolista, mutta oli se myös tosi kaunis miljoonakaupunki.

  Niin oli tosin Bourgoin-Jallieukin - vaikka se olikin kolme kertaa Mikkeliä pienempi, tuntui siellä olevan paljon enemmän elämää! Rakennukset olivat kauniita sielläkin ja vuoria oli vähän siellä täällä. Vaíkka jonkin verran ajasta meni Comenius-projektin toteuttamiseen, riitti meille pienemmässäkin kaupungissa ohjelmaa aina kaupungintalovierailusta ja city tourista piknikkiin ja shoppailuun, sillä löytyihän sieltäkin söpö ostoskatu. :) Jossain kaupungin lähistöllä oli myös sellainen jäätävän iso luolaverkosto, johon pääsi pääsylipulla seikkailemaan, tutkimaan 1600-luvulla tehtyjä maalauksia kuninkaista, etsimään jokia ja kammoamaan lepakoita. Paikan nimi oli Les Grottes de la Balme, vierailun arvoinen paikka!
  Oli tosi mielenkiintoista elää keskellä tavallisten ranskalaisten elämää, Bourgoin-Jallieu kun ei mikään turistirysä ollut. Auttoihan toki sekin, että elin tavallisessa ranskalaisessa perheessä (siitä lisää kakkososassa!), ja nautin kovasti pikku boulangerieissa eli leipomoissa piipahtamisesta ja naapureiden kanssa juttelusta. Kaikkialla oli jollain tapaa tosi onnellista.

Näin nätit olivat maisemat mun huoneen ikkunasta!

  Ranska löysikin nopeasti paikkansa sekä mun sydämestäni että vaihtovuosikohdelistani kärjestä. :D Muutamiin asioihin sinne matkustaessa pitää kuitenkin varautua, niin kuin vaikka siihen, ettei läheskään kaikkialla palvella englanniksi ja kauppaan mentäessä on laukku/reppu jätettävä kassalle. Niin, ja jos satut inhoamaan jälkiruokia tai olemaan suklaa-allergikko, niin unohda koko paikka, sillä jälkkäri kuuluu jopa Happy Mealiin! Mikä mua myös ihmetytti jo lentokoneesta vilkuillessani, olivat uima-altaat melkein jokaisessa pihassa. Ei sillä, olihan siellä ihanan lämmintä ja mielellään mäkin olisin päässyt pulikoimaan!

Tässä ensimmäinen osa mun reissuraportista Ranskasta, samalla mun ensimmäinen reissuraportti ikinä - kyllä tästä vielä kehitytään! Toisessa osassa ajattelin kertoa vähän enemmän ranskalaisista ihmisistä ja heidän elintavoistaan, jotka saivat mutkin hetkeksi kammoamaan Nutellaa. :D

PILOT

Minttu & Lotta
Kaksi tytyä ja krooninen matkakuume - niinpä me päätettiin kokeilla, mitä tulisi yhteisestä matkablogista! Ysiluokkalaisten budjetilla ei ihan joka viikko reissata, mutta jos vaikka kerran vuodessakin pääsisi reissuun, niin loput voi tietysti haaveilla matkoista. Näin me todettiin ja kirjauduttiin Bloggerin ihmeelliseen maailmaan, mutta sitähän ei vielä tiedä, mitä tästä tulee!
Ennen sitä reissaus- ja reissuista haaveilu-osuutta ei varmastikaan ois huono idea vähän esitellä Lottaa ja Minttua, eli meitä kahta blogin takana:

Kumpikin meistä on ysiluokkalaisia tyttöjä pienestä kylästä, joka nykyisin kuuluu Mikkeliin. Samalla luokalla me ollaan oltu ykkösluokasta asti, ja vaikka meillä on melkko erilaiset harrastukset niin kirjoittaminen on ollut meidän yhteinen juttu aina TYTÖT 2A-lehdestä alkaen. :D


Lotta
Kun kuuntelen juttuja mun isin reissuista, on ihan selvää mistä mun matkustusinto tulee. Melkein 15 vuodessa oon nähnyt Eurooppaa melko monelta kantilta - muunmuassa oon asunut Unkarissa ja tänä vuonna päässyt Lappiin, Ranskaan ja Gran Canarialle. Lisäks olin leirillä Japanissa viime heinäkuussa, mikä oli tosi huisi kokemus! Oon vähän sellainen haahuilijatyyppi, mikä ei ole hyvä juttu esimerkiks lentokentän kiireessä tavaroista huolehtiessa, mutta on tosi kätevää kun arki ei maistu ja uppoutuminen reissuhaaveisiin kuulostaa paremmalta idealta. Toinen adjektiivi, jolla mua usein kuvaillaan, on taiteellinen, ja tosiaan musiikki (kitaran- ja pianonsoitto + laulu) sekä piirtäminen on ikäänkuin niitä mun juttuja. :) Unohtamatta partiota, joka onkin johtanut mut sekä sinne Japaniin että useille reissuille ympäri Suomee!


Minttu

Matkusteltiin  perheen kanssa lähes vuosittain, kun olin pienempi. Käytiin mm. Kanariansaarilla, Turkissa, ja Egyptissä jopa kolme kertaa. Rakastan lämpöä ja kesäsäitä❤️ Muutamaan vuoteen ei olla reissattu perheenä minnekään, mutta olin EF:n kielikurssilla Englannissa Isle of Weightillä pari kesää sitten. Matkustelu on aina ollut mun juttu ja unelma on tulevaisuudessa matkata ympäri maailmaa. 

Luonteeltani oon tämmöne pirtee ja innostun aika helposti kaikesta :D Urheilu ja hevoset kuuluvat päivittäin vahvasti elämääni ja hevosten kanssa on matkusteltu ympäri Suomee, toivottavasti tulevaisuudessa myös maailmalla ;)

Tervetuloa seurailemaan meidän menoa! :)